keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Nuorten EM 2015

Viime tiistaina matkasimme suomen nuorten maajoukkueen kanssa Ruotsin Eskilstunaan 19 vuotiaiden EM- kilpailuihin. torstaina minulla oli edessä 3000m estejuoksun alkuerä, johon olin valmistautunut erittäin agressiivisella mielentilalla, no ei vaineskaa... Olin lähtökohtaisesti aika vertailuihin katsottuna erästä toiseksi huonoimmalla ajalla liikenteessä. Ennen kisaa sain jalkaani puudutuspiikin koska ilman sitä esteiden ylittäminen olisi ollut mahdotonta.

Juoksu alkaa: Lähden porukan mukana ensimmäisen kierroksen ja sitten siirryn kärkeen. En osaa juosta esteitä porukassa :D juoksu kulki rennosti ja juokseneminen oli helppoa maltoin kuitenkin mieleni ja säästelin voimia tulevaan finaaliin johon pääsin alkuerässä olleeni toinen. Kisan jälkeen käänsin katseeni lauantain koitokseen jossa karsitaan jyvät akanoista.


Perjantai päivän kulutin Ruotsissa lepäämällä ja verkkaamalla. Yöt olin Sport hotellissa jossa majoittuminen tapahtui pienissä mökeissä jossa ilman kosteus oli anakin 250% :D 

Lauantai aamuna olo oli kamala, korvat olivat lukossa ja vatsaan koski. Keräsin itseäni koko aamun ja selviydyin verkka kentälle. Verkka kentällä jännitys juoksuun meni ihan överiksi eikä toinen puudutus piikkikään helpottanut asiaa yhtään. Onneksi minulla oli oma tuki lähelläni joka koostui huoltojoukoista ja valmentajista, Janne Hiukka, Jukka Keskisalo, Kaisa Virtanen, Tuomo Pieti ja Sieni- Rami. 

Juoksu lähestyy ja Call inissä alan vetää piikkareita jalkaan tässä kohtaa vatsassani oli erittäin suuri jännitys.

Juoksu on pian lähtemässä ja olen valmiina kaikkine jännityksineen lähtöviivalla. Tuuli lukemat ovat 7m/s ja kun startti pyssy pamahtaa niin jännitys purkautuu ja joukko lähtee liikkeelle, minä ensimmäisten joukossa. Juoksu etenee osaltani veturina ja alan saamaan pääjoukkoon rakoa. Kova tuuli kuitenkin kostautuu ja sijoitukseni on lopulta kolmas, viimeisellä 500m osuudella jouduin antamaan periksi Turkkilaiselle sekä Ruotsalaiselle urheilijalle.... hieman ärsyttää.. eritoten ruotsalainen kuka paineli ohi :D noo... EM PRONSSIA!


Kun palkinnot on jaettu ja olo alkaa olla hyvä niin kaikki mitalistit kutsutaan doping- testiin jossa meni 3 tuntia! onneksi en ollut käyttänyt vääriä aineita... ;) Seuraavana yönä oli todella hankala saada unta ja nukuin alle 3 tuntia koko yössä.

Seuraavana päivänä toinen matkani 5000m oli käsillä ja oloni oli väsynyt. tällä kertaa lähdin juoksemaan ilman jalan puuduttamista, joka oli kammottava ajatus. Juoksu oli kiihtyvä, hyvä ja paransin ennätystäni yli puoliminuuttia mutta se ei riittänyt tällä kertaa palkintokorokkeille, mutta itsensä ylittäminen tuntuu aina hyvältä! Jos matka olisi ollut pidempi niin uskon että olisin päässyt yllättämään ja nappaamaan toisenkin mitallin. Jonkun verran jäi neljäs sija harmittamaan mutta tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Koti matka eskilstunasta jatkui omalta osaltani vanhempieni kanssa meriteitse laivalla, kun muu joukkue lähti lentämällä. Laivalla minua ei hävettänyt pitää mitallia kaulassa. 

Kaiken kaikkiaan onnistunut ja raskas reissu Ruotsin maalle josta palaan hymyssä suin takaisin kotiin! :) Puolitoista viikkoa sitten en olisi uskonut näinkään hyvään suoritukseen. Kaikki on mahdollista ;) 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Nousumetrejä haalimassa



Nämä maisemat tulivat tutuiksi muutamien viime päivien aikana, kun kävin leireilemässä vähän tavallista korkeammalla.  Lähdin Suomesta Itävaltaan etsimään isompia mäkiä ja Ramsausta niitä todellakin löytyi. Reilun viikon aikana treenitunteja sekä nousumetrejä kertyi runsaasti.
 Vaikka mahdollisuus myös lumella hiihtämiseen olisi Ramsaun jäätiköllä ollutkin, päätettiin tässä vaiheessa keskittyä vielä muuhun harjoitteluun ja leirin treenit koostuivatkin rullahiihdosta, ammunasta, pyöräilystä ja vaeltelusta hulppeissa maisemissa. Auringonpaisteessa vuorenrinteitä kivutessa hiki virtasi niin hiihtäessä kuin sauvarinteessäkin. Alaspäin mäkiä oli huomattavasti mukavampi ja nopeampi tulla, kun maastopyörälläkin maksiminopeus oli lähes 60 km/h. 




  Treeneissä ei myöskään tarvinnut olla yksin, sillä vuoristolehmiä tuli vastaan niin vaelluspoluilla kuin nousuteiden varsillakin. Myös ampumapaikalla oli aika-ajoin ruuhkaa, kun joukkueita mm. Itävallasta, Venäjältä ja Unkarista oli harjoittelemassa. Onneksi kaikille oli kuitenkin tilaa ja yleensä sai ampumapaikallakin olla ihan omassa rauhassa.



  Leiri huipentui viimeisen päivän vuorenvalloitukseen, joka alkoi Pichl:ista vuoren juurelta, noin 700 metrin korkeudesta. Sunta oli ylös, kun lähdin perinteisen rullasuksilla hiihtämään kohti Dachstein-hissin ala-asemaa. Kahden tunnin ja 15 kilometrin jälkeen, 1000 metriä korkeammalla vaihdoin monot lenkkareihin ja jatkoin jalan vuoren sumussa vielä pari tuntia. 


Seuraavaksi leireilen Talent-ryhmän mukana Vuokatissa kuun vaihteessa, sitä ennen levähdän kotona hetken ja pidän peukkuja Alisalle EM-kisoihin.

- Maiju




torstai 9. heinäkuuta 2015

I'm back

Jalkaterät ovat olleet arkana jo jonkin aikaa ja ratajuoksu piikkareilla on pahentanut tuntemuksia. Juoksu ei ole muutenkaan kulkenut, sitten viime syksyn jälkeen ja itseluottamus on ollut täysin nolla. Keskiviikona valo alkoi kuitenkin paistamaan risukasaan! Lähdin tekemään rataharjoitusta Kimpisen kentälle valmentajani Ramin kanssa ja olin varma heti alkuun, että saisin juosta tuskainen ilme kasvoillani, alle aikatavoitteiden. Aamulenkki tuntui todella pakonomaiselta, niin kuin kaikki kisat ja harjoitukset tähän asti.
      Yllätyin iloisesti, kun vedot kulkivat pitkästä aikaa kohtuullisesti ja Ramin mielestä juoksuni näytti parhaimmata mitä tänä kesänä on ollut. Vaikka tuntuma ei ollut vielä ihan sama kuin ennen, loi harjoitus kumminkin uskoa tulevaan. Peikko on poistettava hartioilta ja tästä on ruvettava nauttimaan!
      Viime viikonloppuna kisailtiin SM-viestit Seinäjoella. Oma osallistumiseni oli epävarmaa, vielä edeltävinä päivinä, mutta päätin lähteä kuitenkin juoksemaan. Jalkaterät olivat turvoksissa ja arkana edellisestä rataharjoituksesta ja olo oli hieman vetelä. Halusin kuitenkin lähteä edustamaan seuraani ja näkemään kavereita muilta paikkakunnilta. Onhan oman seuran kilpailuasun päälle pukeminen ja joukkueen eteen taisteleminen ihan huippu juttu! En todellakaan olisi halunnut jäädä kotiin yksinäni harjoittelemaan ja seuraamaan kisoja televisiosta. Matkana oli N19 sarjassa 3x800m, mikä on minulle täysin alimatka, varsinkin nyt terävyyden ollessa kadoksissa. Näitä "sprinttimatkoja" on vain juostava, että se terävyys löytyy. Tämä teki todella hyvää ajatellen tulevia EM-kisoja!
   
   
   


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ketä me ollaan?

Heippa!
Tähän blogiin kirjoittelee kuulumisiaan kaksi urheilijanalkua Tirilänkadulta. Postailemme Blogiin juttuja arjestamme urheilun parissa, johon kuuluu treeniä, kilpailuja, leirejä, onnistumisia, pettymyksiä ja paljon muuta.


 Nykyisin päälajina Alisalla on kestävyysjuoksu ja Maijulla ampumahiihto, mutta meidän molempien urheiluharrastukset alkoivat taitoluistelun parissa, jonka kautta tutustuimme myös toisiimme alle kouluikäisinä. Koulun aloitimme samalla luokalla ja yhteinen matka on jatkunut tähän päivään asti lukion kolmannelle vuosikurssille, jonka aloitamme syksyllä. Asumme Lappeenrannassa ja käymme Kimpisen lukiota sekä kuulumme Etelä-Karjalan urheiluakatemiaan.


 Iän karttuessa taitoluistelu jäi molemmilla taka-alalle ja tilalle on tullut uusia harrastuksia jääkiekosta telinevoimisteluun. Me olemme kokeilleet monia eri lajeja, mutta nyt alkaa molemmilla se oma juttu löytyä.

 Tavoitteenamme on kehittyä ja löytää omat äärirajat urheilun parissa. Tervetuloa seuraamaan matkaamme urheilijan tiellä kohti huippua!


Alisa:

Moi! Mie oon Alisa, kohta 18-vuotias kestävyysjuoksija. Muihin lajeihini kuuluu pikaluistelu ja jääpallo, joita harrastan kilpailumielessä, mutta en yhtä tosissaan kuin juoksua. Olen myös harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa maajoukkuetasolla. 

Perheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi veljeä ja kaksi koiraa. Koko perheemme on urheilullinen ja se sopii minulle.


Maiju:

Moikka! Mie oon Maiju, 18-vuotias ampumahiihtäjä, Lappeenrannasta. Kilpailen myös maastohiihdossa ja välillä triathlonissa (treenimielessä), mutta korkeimmat tavoitteet oon asettanu ampumahiihdon saralle.

Miun perheeseen kuuluu äiti, isä ja isosisko, jotka harrastavat myös mielellään liikuntaa. Liikunnallisen perheen kautta oon myös ite oppinu urheilemaan ja nauttimaan siitä. 







- Alisa ja Maiju